Terveyttä ja tutkimusta

Kirottu tutkimus. Minä en juurikaan pidä tutkimuksista. Tuliko yllätyksenä?

Hevosia tutkitaan. Koko ajan enemmän ja monipuolisemmin ja sehän on vain ja ainoastaan hieno juttu. Ihan oikeasti. MUTTA. Kun tutkitaan vaikkapa 10 yksilön laumaa ja tutkimus rajataan hyvin kapeaksi (koska raha), saadaan kapea tulos, varsin vähästä määrästä yksilöitä. Se vähä on enemmän, kuin ei tutkimusta ollenkaan, joten missään nimessä en valita! Mutta, joskus on raskasta lukea someryhmissä kommentteja, joissa tulkitaan jotain tutkimusta pyhänä sanana, eikä ymmärretä asioiden kokonaiskuvaa.

Kun on saanut (joutunut?) useita satoja hevosia käsitellä, on kehittynyt myös tietynlainen ymmärrys sille, että säännöllä on poikkeus. On osattava soveltaa tietoa ja on ehdottomasti osattava joskus luovuttaa omasta jääräpäisestä näkemyksestä, koska hevonen lopulta päättää, missä tahdissa valssia tanssitaan.

Joku asia todetaan tutkimuksessa olevan tavalla x. Tutkimuksessa ei ole resurssipulan vuoksi kuitenkaan pystytty huomioimaan asian e, k ja y vaikutusta lopputulokseen. Asia x voisikin olla eri tavalla, jos vaikkapa asia e, olisi huomioitu tutkimuksessa.

On jopa hevosen hyvinvoinnille joskus epäedullista, kun tutkimuksia tulkitaan harrastajien keskuudessa liian vähäisellä tietotaidolla. Tutkittu tieto on aikamoista hepreaa minulle. En uskalla olla niiden perusteella mitään mieltä, ennen kuin joku pätevä on purkanut tiedon minulle ymmärrettävään muotoon. Tämän vuoksi rakastan turvallisia tietolähteitä! Niitä tyyppejä, jotka jaksavat aina vaan kirjoittaa tutkimuksista ja jakaa tietoa meille muille. He tuskin saavat vaivanpalkaksi, kuin kitinää ja kritisointia, kuinka "minä tiedän paremmin, koska olen sata vuotta näin tehnyt". Iso kiitos siis teille, jotka itsenne turvalliseksi tietolähteeksi tunnistatte. <3

Ja jottei nyt kenellekään jää epäselväksi mitä mieltä olen, niin en todella pidä tutkimuksista. Koska niitä ilman olisi elämä niin paljon helpompaa. Ei tarvitsisi miettiä onko minun tekemiseni oikeasti totta, voisin luottaa vain siihen, että kyllähän tämä poni tekee mitä käskee… Voisin olla hevoskouluttajana vain kuulopuheisiin luottava, muiden matkija. Hevosilla olisi lisäksi hitokseen paljon paremmat oltavat, jos ihminen ymmärtäisi toista olentoa ilman tutkimuksia. Mitä tykättävää tutkimuksissa siis on? Minulle tutkimukset on aiheuttanut lähinnä hirveästi työtä, kun olen opetellut kommunikoimaan eläimen kanssa sen näkökulmasta. Miksikö? No kai siksi, etten halua olla se, joka ei ymmärrä mistä puhutaan, kun kuitenkin haluan väittää ihmisille osaavani jotain…

Mitä sitten tulee tähän terveyspuoleen, olen monesti harkinnut lopettavani koko hevosalan tämän aiheen takia. Lienen onnekas (?), että olen päässyt lukemattomille klinikkareissuille pitkin Suomea, ihan siitä syystä, että hevonen ei suostu mennä traileriin. Olen siis saanut valtavasti hevosesta terveysoppia ja itseasiassa vieläpä palkan päälle. Jos nyt tunnet kateutta, niin turhaan. Tieto nimittäin ihan todella lisää tuskaa.

Alkuun olin aiheesta hirvittävän kiinnostunut. Haalin lisää tietoa kaikilta mahdollisilta kursseilta ja luennoilta. Luonnollisesti myös opinnot Ypäjällä, kävin omaan tyyliini fanaattisesti, koska mikään ei riitä. Oma silmä on harjaantunut näkemään aivan liian tarkkaan epäpuhtaan liikkeen ja tunnistan nyt merkkejä alkavista ongelmista aiemmin, kuin moni muu. Oliko hyvä idea? No ei ollut. Nyt näen hevosia, joilla kremppaa vähän sieltä ja vähän täältä ja koska ne eivät ole omiani, en voi tehdä asialle käytännössä mitään. Alkuun sanoin omistajille, mitä mietin… Kyllähän te tiedätte, kuinka mielellään hevosihminen haluaa kuulla, kun joku tulee vierestä sanomaan, että "onkohan toi sun polle ep vej…"

Ja huom huom huom!!!! En todella ole mikään eläinlääkäri, en yritä tehdä mitään diagnooseja. En yritä tehdä vaikutusta keneenkään. Vaikka näen, että jokin on vialla, en useinkaan osaa selkeää syytä / edes arvailla tarkemmin, mitä ell kannattaisi pyytää tutkia. Jostain syystä kuitenkin hevosen liike on minulle helppoa nähdä, kuten koulutuksessa hevosen mieli. Ne aukeaa minulle jostain syystä hyvin helppolukuisena, en osaa selittää miksi. Kotitallissa olen jo huono vitsi. Kukaan ei halua minua maneesiin katsomaan, kun he ratsastaa.

On totta, että kaikki ontuilu ja oireilu ei aina tarkoita mitään vakavaa. Kyllä minua itseä kolottaa lähes joka päivä jostakin, ja vaikka on jotain tutkittu, ei kummempia syitä aina löydy. Se vaan on tässä hevoshommassa ongelma, että jos ei nähdä alkuunkaan, on tosi vaikeaa seurata tilannetta ja todeta, että oli ohimenevä jumi.

Myöskään kaikki ei-toivottu käytös ei ole osoitus omistajan säälittävästä tutkimustietoudesta tai koulutustaidoista, mutta kyllä arvailujen pois jäänti kummasti helpottaa, jos onkin tieto, minkä oiretta käytös voisi olla. 

Tämä "taito" rasittaa omaa mielenterveyttä aivan liiaksi. Omia hevosia minulla ei tällä hetkellä edes ole. Haluan myös tästä asiasta puhua, koska näen ikävä kyllä välillä, miten huonosti itseään korkeallakin tasolla pitävät hevosammattilaiset näkevät terveysongelmia. Jos sitten nähdäänkin, alkaa omituiset selitykset. "Se vain tahdittaa". "Se kuolainontuu". "Se nyt vaan pelleilee". "Se vaan kokeilee".

Tarttis varmaan tehrä jottai? Juu, se onkin sitten eri asia, että mitä. Yksi juttu varmasti auttaisi, ihmisten tahtotila tulla aina vaan taitavammaksi hevostuntijaksi.

Kiitos, kun luit!

Jos haluat kommentoida tai kysyä jotain, tee se Instagramissa: https://www.instagram.com/p/C2uMSUwI3cl/