Mieli ja jalat haltuun, sillä pahuksen paineella

Kun puhutaan hevosesta ja sen hallitsemisesta, aiheesta tekee vaikean ihmisen luoma mielikuva käyttämistämme sanoista. Esimerkkinä sana hallita. Sana luo helposti mielikuvan määräämisestä, pakottamisesta, jopa väkivallasta. Kun sanaa googletti, tuli sivistyssanakirjassa tarjolle nämä:

• olla hallitsijana; vastata hallinnosta
• vallita kaikkialla
• olla tärkein, johtava eli hallitseva tekijä jollakin alalla
• osata jokin taito; kyetä käsittelemään

Kappas kepponen, sieltähän löytyi ihan kelpo selitys. Taito joka osataan. Mutta molempien pitää osata, sekä ihmisen että hevosen.

Ihminen on päättänyt ottaa vangiksi hevosen ja on siitä silloin vastuussa. Ihminen päättää kuljettaa hevosta paikasta toiseen ratsastaen, taluttaen tai jopa autolla. On ihmisen vastuulla, että molemmat hallitsevat taidon. Ihminen hallitsee taidon siirrellä tai pysäyttää tarvittaessa hevosen jalat ja hevonen ymmärtää millä pyynnöillä edellä mainitut tapahtuvat.

Hevosella mieli ja jalat on voimakkaasti sidoksissa toisiinsa. Jos mieli kokee pelko tai kipua, on se merkki jaloille paeta. Joten kurvit suorana voisi ajatella, että jos hallitsee jalat, hallitsee mieltä? No joo ja ei. Paitsi, että ei.

Ihmisen pitää hallita jalat puhtaasti turvallisuus näkökulmasta. Pakokauhussa oleva hevonen voi aiheuttaa mittavaa vahinkoa muille ja itselleen. Mutta jalkojen pysäyttäminen pakolla (kivulla), ei aiheuta mieleen muuta kuin pelkoa ja epävarmuutta. Miksi kirjoitin sulkuihin kivulla? No, mihin uskot suussa olevaan kuolaimeen tai nenän päällä ketjuun kytketystä narusta vetämisen perustuvan, kuin puhtaasti kipuun? Tätä asiaa voi nyt ihan rauhassa koettaa muuksi muuttaa, jos siihen kokee tarvetta, tai kokee sen spekuloinnin hyödyttävän jotain.

Käytänkö itse kuolainta tai ketjua? Kyllä, ehdottomasti. Mikäli olen tilanteessa, jossa minulla ei ole mahdollisuutta helpottaa tehtävää hevoselle mitenkään, niin valitsen ehdottomasti mieluummin ketjunarun, kuin muille aiheutetun vahingon tai että hevonen koristaa vaikkapa rekan nokkaa. Koenko, että kyseessä on jollain tapaa mielen hallinta tai koulutustilanne, jossa hevonen oppii mitään hyvää? Ehdottomasti ei.

Nyt päästään aiheeseen paine. Ehkä yksi maailman kaikkeuden vaikein asia selittää ja opettaa. Opettaminen on vaikeaa, koska hevonen on luokattoman nopea. Selittäminen on vaikeaa, koska on sääntö, jonka jälkeen tulee vähintään 226 poikkeusta. Ole siis valon nopea ja mitään sääntöjä ei ole. Jollekulle tuli ehkä tuttu olo: "been there, done that". Mutta blogi ei ole mikään verkkokoulutus, joten ei  täällä ole tarkoituskaan yrittää mitään opettaa.

Haluan paineesta puhua ennemmin siitä näkökulmasta, että sitä jotkut ihmiset haluavat demonisoida ja toiset taas vähätellä. Ja minusta kumpikaan suunta ei ole hyväksi. Meillä on hevosen kanssa paine läsnä, halusimme me sitä tai ei. Me tarvitsemme hevosen kanssa painetta. Painetta käyttäen hevoset kommunikoivat toistensa kanssa, maailman luonnollisin asia hevoselle.

Missä sitten mättää? No määrässä ja nopeudessa. Ihminen aloittaa liian suurella paineella ja poistaa paineen vääräaikaisesti, yleensä aivan liian myöhässä. Liian suuri paine saa jotkut hevoset reagoimaan todella voimakkaasti ja kun näin käy, ihminen yrittää estää hevosen käytöstä.

Otetaan esimerkiksi lastaustilanne. Ihminen yrittää saada halutonta hevosta traileriin, vetää päästä ja työntää takaa. Hevonen väistää trailerin sivuun, pois sillalta. Ihminen siirtää trailerin niin, että sivussa on esteenä aita tai sitoo reunalle liinan. Olisi hyvä ymmärtää, että ongelma on ihmisen liian kova paine, ei trailerin sivusta poistuminen. Jos halutaan oikeasti hevosen oppivan jotain ihmisen tarkoittamasta paineesta, tässä on maailman paras paikka opetella oikein suunnattua, ajoitettua ja määrältään riittävää paineen käyttöä. Ja kyllä, olen ehdottomasti sitä mieltä, että myös pelkällä paineella voi opettaa hevosen kelpokulkijaksi, siinä missä ruokapalkallakin. Ruokapalkka ei missään nimessä takaa hevoselle stressitöntä koulutusta. Stressin minimoimisen takaa johdonmukainen ja nopea ihminen, joka ymmärtää mitä on tekemässä.

Paineen määrän päättää aina hevonen. Tämä saa monesti minun oppilaani hämilleen, mitä tarkoitan? Tarkoitan sitä, että hevonen on se osapuoli, joka päättää, kuinka paljon tai vähän se on valmis sietämään painetta, ennen kuin se päättää reagoida. Ei ihminen sitä päätä, miten edes voisi?

Ihminen voi systemaattisella koulutuksella kyllä herätellä hevosta, joka reagoi vähän tahmeasti ja opettaa, että vähemmällä paineen käytöllä kaikilla osapuolilla on mukavampi olla. Ja toisaalta taas hevosta, joka heliumpallon lailla leijuu pelkästä ihmisen sykkeestä, voi opettaa sietämään painetta ja näin lisätä sen toleranssia sietää myös stressiä.

Alussa totesin, että tarvittaessa olen valmis käyttämään ketjunarua. Nyt paljastan miksi. Jos hevonen päättää, että on valmis laittamaan 32 kiloa pottiin siitä hyvästä, että hän voi häipyä minun talutuksestani, lienee ihan se ja sama, mihin välineeseen hänen itsensä valitsema 32 kg suhteellisesti paineistuu? Ketjulla minun 57kg massalla on sentään paremmat kertoimet, pitää meidät molemmat elossa.

Pitääkö nyt kaikkien mennä ketjukauppaan? Ei. Kaikkien pitää nyt alkaa kouluttaa itseään ja hevosia niin, että kaikki osapuolet hallitsevat annetun tehtävän. Juu, helppoa, kuin heinän teko...

Kiitos, kun luit.

Jos haluat kommentoida tai kysyä jotain, tee se Instagramissa samalla otsikolla olevaan julkaisuun: https://www.instagram.com/horsecorecoach/