Mitä kuuluu hevosalalle?

On aika kyseenalaistaa, oppia uutta ja sitten voi olla aika todeta, että joskus vanha tapa on parempi kuin repullinen uusia.

Mietin usein keskustellessa asiakkaiden kanssa, että missä kohtaa tapahtui käännös, niin monella tapaa hevosten hyvinvointia vähentävään suuntaan? Olen jo sen ikäinen, että olen ollut nuori heppatyttö silloin kultaiseen "hevoselta ei kysellä" aikaan. Sitten sain nuorena aikuisena elää murrosta, jolloin hevoskuiskaajat astuivat estradille ja olen nähnyt ajan, kun hevoskuiskaajat on toivotettu painumaan jonnekin, missä päivä ei paista, koska "tutkittu tieto".

Kaikkeen tähän on kulunut likemmäs 30-vuotta. Meno on vähän kuin liisterissä ajaisi kumiveneellä. Mutta eteenpäin on menty, vai onko?

Teen töitä hevosalalla monipuolisesti, jossa tapaan hevosväkeä todellakin laidasta laitaan, huippukilpailijasta aivan ensimmäisen hevosensa ostajaan, eri lajien edustajia, monen palvelun ammattilaisia ja tuotemyyjiä. Tämä saattaa olla pitkälle vain minun oma näkemykseni, mutta koen, että olen aika hyvin kartalla siitä, miten Suomessa hevosharrastus tällä hetkellä koetaan. Lähes kaikkien näkemys on se, että on edistytty valtavasti. Mutta harmiksi koen, että eri ryhmien edustajat edelleen ovat kovin kuuroja toistensa sanomalle. Koen ihan kuten ryhmien edustajat, edistytty on. Mutta ryhmien rajoja pitää kiinni edelleen tarve puolustautua.

Jäinkin miettimään sitä, miksi hevosihmisellä on niin suuri tarve puolustaa itseään ja omaa näkemystään. Olen monesta syystä opiskellut ihmismielen toimintaa ja siitä syystä koen, että hevosihminen on todella mielenkiintoinen ja haastava ryhmä. Totta kai kaikissa harrastus- ja työryhmissä tietynlainen kaava toistuu, mutta hevosharrastajilla on yksi vaikea asia sotkemassa kuviota. Nimittäin hevonen. Hevonen on suuren kokonsa ja pakoviettinsä ansiosta monella tapaa haastava eläin. Hevosharrastus on todella aikaa vievää, puhumattakaan rahasta. Ihminen on voinut käyttänyt elämästään 10-vuotta aikaa ja tuhansia euroja rahaa saavuttaaksensa jonkin tavoitteen. Sitten vierestä joku tulee sanomaan, että muuten hyvä, mutta tämä ja tuo osoittaa, että olet vähintään 5-vuotta tehnyt kaiken aivan päin puuta. Ymmärrän, pistäähän se nyt oikeasti ketuttaan ihan huolella!

Mitä tälle sitten olisi tehtävissä? No niinpä. Miljoonan euron kysymys.

Itse koen suurimmaksi ongelmaksi, että ihminen on aika narsistinen olento. Ihmiselle on hyvin luontaista kaivata hyväksyntää, ihailua, huomiota. Ihminen hirveän mielellään neuvoo, kertoo omia näkemyksiä ja ennen kaikkea, on oikeassa.

Vaikka ihminen onnistuu jossain asiassa, vaikkapa voittamaan maailman parhaan estehyppääjän tittelin, ei se tee hänestä oikeastaan minkään muun alan asiantuntijaa, kuin itsensä. Saattaa olla, että sama henkilö on todella pitkälle tutkinut jotain aihetta, opiskellut vaikkapa hevosen anatomiaa, biomekaniikkaa ja on sitä kautta jonkin osa-alueen ammattilainen. Mutta voi myös olla, että hän on yksinkertaisesti estehommassa hiton hyvä, hänelle on osunut hiton hyvät hevoset ja hiton hyvä valmentaja ja hiton hyvä flaksi. Ja siinä ei ole mitään väärää, ei pienintäkään moitetta. Mutta jos tältä ihmiseltä kysyy vaikkapa hevosen lastauskouluttamisesta, en usko, että hänellä on juurikaan muuta kerrottavaa, kuin ne kokemukset, jotka hän on ehkä kisahevosten kanssa kokenut tai nähnyt. Hän voi olla hyvä kokemusasiantuntija, mutta siinä se, hänen näkemyksensä eivät perustu mihinkään muuhun, kuin nimenomaan kokemukseen juuri siinä tilanteessa, juuri sen hevosen kanssa, juuri niissä olosuhteissa. Jos laitettaisiin tämä sama henkilö tekemään täysin erilaisen hevosen kanssa, täysin eri ympäristössä sama asia, riittäisikö hänen kokemuksensa tuomat taidot? Ja jos, perustuisiko tekeminen edelleenkään muuhun kuin mutuun?

Esimerkkinä voi käyttää ihan mitä tahansa hevosihmistä. Kaikki on tehneet hevosten kanssa jotain, saavuttaneet jotain. Tallin pitäjä on saattanut pyörittää tallia 30-vuotta. Siinä ajassa kokemusta kertyy, mutta tekeekö se välttämättä ihmisestä ammattilaista? Voi olla, että tallin hevoset voivat huonosti, vaikka ihminen kuinka uskoo omaan tekemiseen.

Voi myös olla, että ihminen lipuu läpi hevosharrastuksensa, kuullen menestyneiltä ihmisiltä asioita sieltä ja täältä. Tekee hiukan itsekin, pärjääkin jollainlailla, on todella pidetty henkilö. Tekeekö kuulopuheet ja miellyttävä persoonallisuus ihmisestä jonkin aiheen asiantuntijan?

Kuka sitten on se, jolla olisi oikeus, valta ja mahti avata suunsa ja kertoa miten asiat ovat? Tässä lienee jo kahden miljoonan euron kysymys. En minä tiedä.

Mutta sen tiedän, että itse olen opetellut ihan tietoisesti pitämään suuni kiinni. Aina? No en todellakaan. Mutta laitan tähän oman listani, millä kriteereillä avaan suuni ja kerron mielipidettä mistään, satunnaisen hevosihmisen kanssa keskustellessa.

• Kerro mielipiteesi vain, jos sinulta sitä kysytään
• Kysy itseltäsi, oletko tutkinut aihetta luotettavasta tietolähteestä?
• Kysy itseltäsi, oletko tutkinut aihetta niin paljon, että ymmärrät asiasta riittävästi, muodostaaksesi mielipidettä?
• Perustuuko väitteesi johonkin suht tuoreeseen tutkimukseen?
• Hallitsetko asian riittävän hyvin, että osaat suhteuttaa teorian ja käytännön eron, usein aika tiiviisti rajattuun tutkimustulokseen peilaten?
• Oletko tehnyt onnistuneesti vähintään kymmenen eri hevosen kanssa asian, josta väität omaavasi tietotaidon?
• JOS JOSTAIN IHMEEN SYYSTÄ haluat kertoa oman mielipiteen, joka ei perustu yhtään mihinkään, tee kuulijalle se riittävän selväksi, että tämä on mielipide, joka ei perustu yhtään mihinkään.

Minun listani on kasaantunut tämän näköiseksi vuosien varrella. Syitä on monia, mutta tärkein syy on se, että en näe mitään järkeä kertoa mielipiteitä aiheesta, josta minulla ei ole riittävästi tietoa. Ensinnäkin se ei ole hevosen etu ja toiseksi, en halua tehdä itsestäni aasia (enää).

Jos ihmiset pidättäytyisivät yhden hetken oman mielipiteen julistamiselta? Miettisivät, onko minulla oikeasti aiheeseen mitään sanottavaa. Sen sijaan kuuntelisi ja ehkä oppisi jotain uutta? Voi olla, että ei tarvitsisi niin kovasti puolustautua.

Loppuun kaikille mielensä pahoittajille ja ehdottomasti itselleni usein hokemani lainaus:

"Vaikka kuinka uskot itseesi, voit silti olla ihan paska."

Kiitos, kun luit.

Jos haluat kommentoida tai kysyä jotain, tee se Instagramissa: https://www.instagram.com/p/C2uMSUwI3cl/